Näkemiin

Kotona ollaan.

Intia-aikamme kului nopeasti. Olemme saaneet rikastuttaa elämäämme Intian mausteilla ja väreillä :) Nyt nautimme suuresti Suomen keväästä ja liikkumisen vapaudesta sekä puhtaasta ilmasta. 

Tässä sinulle maistiaisia Intiasta. Voi hyvin!

 

 Pink City Jaipurissa

 

Jaipurin käärmeenlumoajat.

 Komea menopeli

 Meidän ihana ja luotettava kotiapulaisemme Rena. Hänen ansiostaan arkemme sujui mukavasti.

 Kiertävä vihannesmyyjä.

Ajwa tekojärvi. Upean puiston ääressä. Vain 1,5 h ajomatkan päässä.

 Lamppukauppa

Gluteeniittomia löytöjä kaupasta.

Ruoan kanssa piti olla tarkkana, koska ruoanvalmistuksessa käytetään monesti hingiä (asafoetida-mauste), joka sisältää vehnäjauhoa.

Aina vehreä ja kukkiva puutarha.

Häät

 

 Kutsukortti

Intiassa häät ovat täynnä kimallusta, väriä, ihmisiä, ruokaa, musiikkia ja pauketta. Häihin on kutsuttu perhe, suku ja puoli valtakuntaa. Vieraita voi hyvin olla 800-1000 henkeä. Häätilaisuus on elävä, ihmiset tulevat ja menevät. Vähän syödään, seurataan vihkitoimitusta, seurustellaan muiden vieraiden kanssa ja lähdetään. Häät tavallisesti kestävät kolme päivää. Häät eivät pelkästään ole itse vihkitilaisuus vaan siihen kuuluvat myös siunaus- ja onnittelutilaisuudet, mitkä ovat omina päivinä.

 Morsiamen hääpuvulla painoa 12 kg!

Olemme saaneet parikymmentä hääkutsuja. Olemme osallistuneet kolmiin häihin. Yhdet häät olivat naapurimme tyttären, joita juhlittiin läheisellä juhlapaikalla. Se oli siunaustilaisuus. Hääpari istui lavalla keskellä juhlakenttää. Lavan ympärillä oli tuoleja, joissa sai istua ja nauttia tapahtumasta. Kävimme myös mieheni kanssa onnittelemassa nuortaparia. Ennen lavallemenoa piti riisua kengät, joten nyt ymmärrän miksi intialaisilla naisilla juhlakengät ovat sellaista helposti riisuttavaa varvastossumallia. Minulla tietenkin oli jalassa nyörikengät. 
 

Sulhanen saapuu juhlatilaisuuteen hevosvaunuilla tai hevosella ratsastaen. Hänen edellään kulkee bändi (torvisoittokunta) tai dj musiikkilaitteineen. Musiikki pauhaa hervottoman kokoisista kaiuttimista. Intialaisilla on ilmeisesti syntyessään vahvat tärykalvot. Sulhasta saattava väki tanssii musiikin mukana. Aivan kulkueen edessä ovat papaatteja paukutteleva nuoriso. Hääkulkue valtaa koko kadun, mihin suhtaudutaan melko maltillisesti. 

Juhlapaikan korsitelu käynnissä. 

Hääparille on katsottu (tähdistä) suotuisa päivä ja kellonaika mennä naimisiin. Onneksi päivät useinmiten sattuvat talvikaudelle, marraskuun lopusta maaliskuun alkuun. Tuolloin ilma on sopivan viileää. Jostain syystä tänä talvena illat ja aamuyöt ovat olleet rauhallisia verrattuna viime vuoteen. Viime hääsesonkina musiikki ja raketit melusivat yötä myöten.

Yllättävä valinta.

Kuulumisia

Tässä tiivistelmä viimeaikaisista tapahtumistamme.

 

Kurumba, Malediivit.

Tammikuussa Kite-festivaalin aikaan suuntasimme Malediiveille. Lentomatkat olivat raskaat, mutta kyllä vaiva kannatti. Paratiisisaaremme sijaitsi vain 10 minuutin venematkan päässä Malediivien lentokenttäsaarelta. Bungalovimme oli rannan tuntumassa. Aaltoihin oli matkaa alle 10 metriä. 

Näkymä terassilta.

Lapset nauttivat suuresti rantaleikeistä. Mieheni kanssa kävimme vuorotellen ihmettelemässä merenalaista elämää snorklaamalla. Näimme vähän isompaa ja pienempää haita, vuokkokaloja sekä muita värikkäitä uimareita. Pieni nuha ei haitannut lomariemua. Ehtiihän sitä sitten kotona sairastella. 

Rantaleikkejä.

 Tirkistelijä :)

Tänä vuonna emme pääse nauttimaan yhteisömme uima-altaasta. Alueen rakennuttaja oli aikoinaan napsaissut palan naapurin tontista viihtyisää allasaluettamme varten. Juuri tänä vuonna alueen oikea omistaja päätti aloittaa omat rakennusprojektinsa ja tarkasti rajansa. Sitten vain työkoneet asialle ja väärään kohtaan rakennetut muurit kaadettiin nurin. Muurien murtumisen mukana meni uima-altaan vedenpuhdistusjärjestelmä ja mahdollisuus päästä uimaan. Olemme hyvin, hyvin pettyneitä.

 Surkea näkymä :( 

 

 Lasten leikkipaikka = jätteiden keruupaikka.

 Turvallisuus?!

Mutta kyllä meillä joka päivä löytyy iloa arjesta. Viikon kohokohta on sunnuntai-illan letut. Olemme nyt usein päässet kruunaamaan lettumme Arlan kermavaahdolla. Lisäkkeenä on joko Nutellaa tai mansikkahilloa.

 Nam!

Esikoinen pääsee nauttimaan nyt pitkästä lomasta. Hän jatkaa elokuussa koulunkäyntiä Suomessa.

Innolla odotettu lehti, joka tulee vähän miten sattuu. Välillä ihan ryppäinä.

 Esikoisen koulun perinteinen päätöskonsertti. Hänellä oli kaksi roolia: Tähkäpää ja enkeli.

Esikoisen loman alettua suuntasimme jo kolmannen kerran Etelä-Goalle. Hotelliksi valikoitui nyt Taj Exotica Benaulim rannalla. Hotelli on isolla 20 hehtaarin puutarhamaisella tontilla. Meille oli varattuna perushuone puutarhanäkymällä. Toisena päivänä jouduimme kuitenkin vesiongelmien takia vaihtamaan huonetta. Saimme tasokkaamman huoneen merinäköalalla. Jopa kylpytakit olivat pehmeämmät :) Muutos sopi meille mainiosti, koska siten rannalle ja uima-altaalle oli lyhyempi matka. 

Meidän päivitetty kämppä toinen vasemmalta terassilla.

 Kiva allas pulikointiin. Lapsille oli oma allas vesiliukumäellä.

 Rauhallinen ilta.

Arabianmeren kuohuja.

Tämmöistä kuuluu meidän perheelle. Aurinkoista kevättä Sinulle!

Ääniä yössä

Niin ne vuodet vain vierivät. Uusi vuosi vaihtui rauhallisen arkisesti kotona. Laitoimme lapset ajoissa nukkumaan ja sitten nautimme elokuvasta kuohuviinin kera. Ilotulitukset alkoivat tarkalleen vuoden vaihtuessa. Pauketta riitti noin 7 minuutin ajan. Sitten alkoi hiljaisuus.. tai ei nyt ihan.

Portti asuinalueellemme.

Välillä ei tule illalla heti uni silmiin ja sitä ehtii kuunnella yön ääniä. Ääniä yössä riittää, joskus vähän liikaakin. Suurimman melusaasteen aiheuttaa juhlapaikkojen musiikki sekä ilotulitteet. Juhlia riittää, koska talvi on hääsesongin kulta-aikaa.

Normaalisti illalla ennen puoltayötä kulkukoirat ulvovat ja räksyttävät. Ilmeisesti ne kerääntyvät laumoihin pimeän tultua ja aloittavat juhlinnan. Onneksi hurtat riehuavat porttien ulkopuolella. Asuinalueellamme asustaa vain yksi koira, Sasha, joka on sellainen kiltti ja hiljainen makkarapötkylä.

Ystävykset.

Joku vartijoista kopsuttelee keppiä yöllisellä kierroksella. Onneksi ei sentään huutele, että kello on 1 ja kaikki on hyvin. Tosin joskus olen meinannut mennä kiskaisemaan kepin pois vartijalta, kun se häiritsee yöllistä rauhaani :) Ajan kulkua voi kuunnella lähellä sijaitsevasta kellotornista.

Pim, pom..

Aamulla herätyksen hoitavat linnut räksätyksellä, naapurien autot peruutuspiippauksilla ja tööttäyksillä sekä roskienkerääjä kolistelulla. Roskienkerääjällä on iänikuisen vanhat kärryt umpirautapyörineen, jotka kirskuvat, narskuvat ja kolisevat.

Turvallista tunnelmaa Intian yöhön tuo lasten tuhina.

Valoa ja menestystä vuodelle 2013!

Hyvää Joulua!

Meillä alkaa jouluaatto olla jo lopuillaan. Päivä on sujunut mukavan rauhallisesti perheen kesken. Kotiapulaisemme ja autokuski saivat tämän päivän vapaaksi. Keittiössä on aikamoinen tiskivuori, johon en aio koskea.

Esikoinen heräsi aamulla vartin yli seitsemän. Hän oli kuullut jotain ääntä alakerrasta ja epäili joulupukin käyneen. Lähdimme koko perheen voimin tarkistamaan asiaa. Ilo oli suuri, kun kuusen alusta oli täyttynyt lahjoista. Siinä sujui leppoisasti aamun ensi tunnit lahjoja avatessa ja leikkiessä. Aamiaiseksi nautimme riisipuuroa. Manteli jäi löytymättä. Mahtoiko joulupukki napsaista sen.

Illalla pääsimme nauttimaan kotoisista jouluherkuista. Pöydässä oli rosollia ja savustettua kinkkua. Jälkiruoaksi oli taatelikakkua, joulutorttuja, pipareita ja vaahtokarkkeja. Myöhemmin illalla nautimme mieheni kanssa vielä glögiä.

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

Marraskuu

Jälleen kuukausi on vierähtänyt vauhdikkaasti lopuilleen. Huomenna on suuri päivä, koska saamme avata joulukalenterin ekan luukun. Esikoinen on ihan täpinöissä. Luukkujen paikat on jo hyvissä ajoin katsottu. Kiitos vielä kerran AM:lle joulukalentereista :)

Viimeisin päivitys pihassamme.

Marraskuussa täällä juhlittiin Diwalia, joka on monelle hindulle uuden vuoden juhla. Esikoisella oli koulusta lomaa kaksi viikkoa ja päätimme suunnata rentouttavalle lomalle Etelä-Goaan. Viime vuonna myös lomailimme Goalla. Tällä kertaa hotelliksi valikoitui Beleza, joka osoittautui hyväksi valinnaksi. Hotelli on suht pieni, 30 huonetta, ja rannalle vain 5 minuutin kävely. Aamiaisen jälkeen suuntasimme rantaleikkeihin, jonka jälkeen vähän syötävää ja milkshaket. Minä tykästyin enemmän makeaan lassiin. Kuopuksen nukkuessa päiväunia huoneessa me muut lueskelimme, pelasimme tai katsoimme elokuvia isossa yhteisaulatilassa. Se oli kuin olohuone meille. Iltapäivällä touhusimme uima-altaalla.

Uima-altaan puhdistus käynnissä.

Iltaleikit rannalla.

Uimavalvojan koppi.

Mies kävi aamuisin juoksulenkillä rannalla. Hänen palattuaan minä suuntasin altaalle aamu-uinnille. Yhden puolenpäivän retken teimme vanhaan Goan. Lapset eivät olleet ihastuneita retkeen, vaan kinusivat kokoajan takaisin hotellille ja rannalle. Kävimme yhdessä kirkossa ja vähän ajelimme ympäristössä. Nähtävää oli aika vähän.

Lautta Etelä- ja Pohjois-Goan välillä.

 Panajissa oleva Kermakakku kirkko, jota ihailimme vain ulkopäin.

Esikoisen toisen lomaviikon vietimme kotipiirissä. Miehen päivät kuluivat työn merkeissä. Vähän tuli myös shoppailtua muutakin kuin ruokaa. Hirvittää ajatus miten saamme kaikki tavaramme mahtumaan Suomen kotiimme. Huonekalumme ovat lisääntyneet parilla pienellä kaappilla. Lisäksi suunittelemme ostavamme pienen marmoripyödän, jonka näimme Agrassa. Lisäksi haaveilen puisesta sermistä. Liike, jossa näin sellaisen, lopetti toimintansa tai siirtyi muualle lomamme aikana. Täällä pitää heti tarttua asiaan/tavaraan kun näkee mieleisensä, muuten jää rannalle uikuttamaan.

Lupaamani Diwali lahja esikoiselle. Onneksi kävi muukin väri kuin pinkki ;)

 Pientä piristystä olohuoneeseen. Jouluksi on hankittu uudet päälliset.

Tanssin huumaa

Intiassa aika monsuuni jälkeen täyttyy festivaaleista. Keskiviikkona päättyi 9 yötä kestänyt hindujuhla Navratri, joka on omistettu jumaläidille Durgalle. Sanatarkasti Nava tarkoittaa yhdeksän ja Ratri merkitsee yötä. Kymmenettä päivää kutsutaan yleisesti Dussehraksi.

Lapset vauhdissa.

Navratria juhlitaan eri tavoin eri puolilla Intiaa. Länsi Intiassa, Gujaratin osavaltioissa, Navratri on yksi tärkeimmistä festivaaleista, jossa tanssilla on keskeinen rooli. Gujaratissa tätä kansantanssia kutsutaan Garbaksi, jota tanssitaan ympyrässä. Keskellä ympyrää on lamppu, patsas tai temppeli. Aikaisemmin Garbaa tanssittiin naapuruston kesken, mutta nykyään se on suurimuotoinen festivaali, johon osallistujia tulee ympäri Gujarattia, Intiaa ja jopa ulkomailta asti. Tanssijoita voi enimmillään olla kymmeniä tuhansia. Tanssijoiden tulee rekisteröityä etukäteen. Kaupungin juhla- ja krikettikentät muuttuivat tanssikeskuksiksi 9 päivän ajaksi. Tanssit alkavat myöhään illalla ja kestävät aamu yhteen tai kahteen. Lapsille järjestetään omia Garba tansseja.

 

Perinteinen naisen asu on chaniya choli, joka on tavallisesti hyvin värikäs. Joka vuosi muotisuunnittelijat tuovat uusia malleja, joten joka vuosi tarvitsee ostaa uusi asu :) Nuorten pukeutumisessa kohtaavat perinteet ja länsimainen tyyli, joten farkut eivät ole enää outo juttu Garba kentällä.

 

 Kadunvarsikauppa.

Me kävimme viime vuonna ihmettelemässä Garba tanssia isolla kentällä. Juhla aloitettiin Pujalla (rukouksella), jonka jälkeen alkoi musiikki ja laulu. Juhlakentälle alkoi yhdeksän jälkeen valua tanssijoita, jotka jonossa alkoivat kiertää kentän keskellä olevaa lavaa. Jonon johtaja määrää tanssikuvion, joka vaihteli yksinkertaisista askeleista vauhdikkaisiin pyörähdyksiin. Me jaksoimme ihmetellä tapahtumaa kymmeneen asti. Juhlat olivat silloin vasta lähtemässä kunnolla käyntiin.

 Kimalletta myös ranteissa.

Tänä vuonna esikoinen osallistui koulunsa Garba tanssiin. Hänellä oli kimaltavankirjava chaniya choli. Oikein ihastuttava asu. Minä ostin itselleni vähän yksinkertaisemman puvun tanssiharjoituksia varten, jossa meille noviiseille näytettiin Garban salat. Minulle riitti tänä vuonna tanssin huuma pienimuotoisesti ja jätin ison Garba kentän väliin.