Joulu

Olemme päässeet virittäytymään Joulun tunnelmaan, vaikka ulkona paistaa aurinko ja lämpöä riittää 28 astetta. Joululaulut raikavat, kuusi on koristeltu ja Joulupukki kävi aamupäivällä tuomassa lahjat. Masu täytetty riisipuurolla ja taatelikakulla. Illalla olisi tarkoitus nauttia vuohen paistia ja glögiä.

Rauhallista Joulua!

Jotain touhua

Olen aloittanut esikoiseni kanssa taidekurssin. Käymme tietenkin eri kurssia, mutta yritys, Hobby Center, on sama. Olin tänään ensimmäistä kertaa tunnilla. Siellä piirrettiin astia-asetelmaa. Aloittelijana sain piirtää vain astiat välittämättä sijainnista, kunhan mittasuhteet olivat oikein. Se oli niin vaikeaa. En saanut muotoja hallintaani. Opettaja sai muutamalla vedolla korjattua piirustukseni oikean näköiseksi. Miten hankalaa on saada käsi tekemään sitä mitä silmä näkee. Kurssi kestää maaliskuun lopulle, joten minulla on aikaa harjoitella :)

Kukkia on kiva kuvata ja piirtää.

Olen käynyt pari kertaa hölkkäämäässä lyhyen lenkin asuinalueellamme. Se oli yhtä puuskuttamista. Eiköhän kunto siitä kohoa, kun vain jaksan harjoitella. Harjoitus tekee mestarin. Vai miten se viisaus meni.

Yhdessä jutussa olen harjaantunut. Leipomani juustokakakut ovat älyttömän hyviä. Kokeilemalla olen löytänyt sopivan suhteen täytteessä jogurtin ja juuston välillä. Harmikseni en ole saanut kaupasta käyttämääni juustoa. Täällä, jos löytää jotain mistä pitää, kannattaa ostaa sitä kotiin kunnon varasto.

Kuvassa kokeiluversio juustokakusta, mutta kyllä sekin hävisi nopeasti masuihimme.

Lihaa

Vähän kaipasimme vaihtelua kasvisruokaan, joten lihaa piti saada. Kuskimme tiesi mistä sitä saa.

Lihamestari esitteli valikoimansa. Mitäs sitä sitten ostaisin. Vuohta, kanaa..

Pienen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan kanaa.

Tilaukseni oli 6 kpl fileitä, kiitos. Ei luita, ei siipiä, ei nahkaa.. vain filettä.

Lihamestari kävi lyhyen keskustelun kuskini (toimi tulkkina) kanssa ennen kuin kävi paloittelemaan kanoja. Hän tarkisti pari kertaa millaisena nyt halusinkaan kanani. Sain fileeni, mutta ne eivät näyttäneet samanlaisilta kuin Suomessa Prismasta ostamani. Vähän verta, kalvoja ja muuta epämääräistä osaa. Palat vaativat lisäkäsittelyä kotona, mutta hyvää liharuokaa niistä sai. Lapset olivat erittäin tyytyväisiä.

Kanaa syömme silloin tällöin ja kuskimme hoitaa kanafileet pöytään :)

Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää. Esikoisella oli sattumoisin tänään vapaapäivä koulusta. Oli ihanaa saada nukkua melkein tunti pidempään ja viettää kiireetön aamu lasten kanssa. Kuopuksen nukkuessa päiväunia, leivoimme pipareita. Taikinan olin tehnyt edellisenä iltana. Olin pakannut konttiin joulua ajatellen siirappia, piparkakkumaustetta, piparimuotit ja gluteenitonta jauhoa. Kaksi perheenjäsentämme noudattaa gluteeniton ruokavaliota, joka on tuonut omat haasteensa Intiassa. Se on taasen oma tarina.

Illalla Maamme laulun soidessa You tubesta, Suomen lippu pöydällä sekä kynttilä ikkunalla, nautimme Fazerin suklaata ja pipareita. Se oli hyvin juhlallista :)

Eilen laiton matkaan pari kirjettä Suomea kohti. Postitoimisto on tavallisen näköinen rakennus sivukadulla keskustassa. Postimerkkejä myydään omalta luukulta. Jos luukulla on jonoa, pitää tiukasti seisoa muiden jonottajien vieressä, muuten sinut kiilataan. Minut kiilataan joka tapauksessa :) Koska en osaa paikallista kieltä, muut postimerkin ostajat huikkaavat selkäni takaa mitä tarvitsevat. Minun tarvii vain reippaasti iskeä kirjeeni tiskiin ja pyytää merkkejä. Niin ja hymy kaupan päälle ja joskus kyynärpäätä vieressä olevalle kiilaajalle. Olen saanut ostettua merkkini.

Tämä kalenteri tuli kontin mukana. Esikoinen avasi ekana päivänä kaikki luukut :) Onneksi oli toinen kalenteri odottamassa. 

Merkkien kanssa siirryn viereiselle pöydälle kiinnittämään ne kirjekuoriin. Tavalliseen korttiin menee kaksi merkkiä, mutta vähänkin painavampaan lähetykseen sitten rutkasti enemmän. Ensimmäisen kerran jälkeen opin, että kannattaa olla liimapuikko mukana. Postimerkit ovat sellaisia liimapintaisia ja pöydällä on tarjolla onneton liimakippo. En halua liimaisia sormia, joten liimapuikko kehiin. Ikävöin tarrapostimerkkejä. Ne ovat kyllä niin käteviä. Intiassa ei kannata käydä nuoleskelemaan postimerkkejä, koska se on hyvä keino saada vatsapöpö. Pienen liimailu session jälkeen totesin, että taidamme lähettää tänä vuonna minimi määrän joulukortteja. Sorry.

Esikoiseni teki minulle joulukalenterin. Se on ihana. Siinä on luukut päiville 1-10 ja 24.

Me emme olekkaan paikkakunnan ainoat suomalaiset. Viikko sitten meille selvisi, että täällä on suomalainen vaihto-oppilas. Hän on täällä yhteensä 10 kuukautta, josta on jäljellä puolet. Aika jänskä juttu.

Katunäkymää.

Alkoholia

Mieheni kirjoitus:

Kävin prohibition, elikkä kieltolaki toimistossa hakemassa alkoholin juontilupaa. Virastokäynti oli kyllä jälleen vaivansa arvoinen kokemus. Ne kaikki paperiniput, täydet käytävät, auloissa lattialla olevat ihmiset kirjoituskoneineen jotka tarjoavat lomakkeiden täyttöpalvelua ... Tuikeilmeisen pääviskaalin papereita ja sitten minua tarkasteleva ilme ... Kaikki ne leimat, liitteet, allekirjoitukset jotka tarvitaan että saan itselleni allekirjoittavaksi kymmensivuisen luvan jossa lupaan paljon ... kuten jättää eläimet rauhaan mahdollisen humalakäyttäytymiseni ongelmilta. Onneksi töistä löytyy sinnikäs paperinvääntäjä hoitamaan homman käytännön puolen, itseltä olisi voinut jäädä hakematta yhdestä paikasta 50 rubian hakemuspaperi, vieä se toiseen paikkaan ja maksaa 1000 rupiaa, sitten mennä kolmanteen paikkaan jättämään hakemus ...

 Sitä taikajuomaa..

Gujarat on "kuiva" maakunta, elikkä alkomahoolia saa pitää hallussa ja ostaa vain luvan kanssa. Itse ainetta saa täältä sitten luvalla ostettua 3 - 4 paikasta. Luvan saa hakuprosessin kautta jos on ulkomaalainen, armeijan eläkeläinen tai jotenkin muuten kuuluu johonkin erityisryhmään jolle säännöllinen alkoholin käyttö on hengittämistä vastaava tarve. Näistä parista viinakaupasta turisti saa myös passilla pikaluvan ja pikahelpoituksen, mutta näin kun täällä asuu niin ehdoton suositus on hommata ihan kunnon lupa. Kuten kaikilla tuntemillani expateilla on. Ettei käy katalasti tupa- ja kaappitarkastuksessa. 

 Yksi viinipullo maksaa noin 1000 rupiaa (15eur).

 

Talvi

Talven tulon tietää siitä kun:

- vihannesmyyjällä on aamulla korvalaput korvilla

- yön voi nukkua ilman ilmastointia (ikkuna on auki)

- uimaan tarkenee vasta iltapäivällä

- kaupat notkuvat lämpimiä vaatteita

- hääsesonki täydessä vauhdissa (meteli sen mukainen)

- tarvitsee laittaa veden lämmitin päälle ennen suihkuun menoa

- nokka tukossa ja kurkku karhea.

Päivällä lämpötila on noin +33 C ja yöllä +15 C. Minä olen perheestä ainoa, joka nukkuu peiton (pussilakan) kanssa. Yks yö jopa harkitsin villasukkien laittamista jalkaan.. vai olikohan se unta :)

Naapurin aita koristeltuna ennen häitä.

Yksityiskohta aidasta. Olimme kyseissä häissä. Niistä myöhemmin..

Tavarat

Elämä on ihanaa, kun on omat rakkaat ihmiset ja tavarat ympärillä :) Alkujohdanto sille, että konttimme on vihdoinkin saapunut. Se tuli vaikeuksien kautta viikko sitten sunnuntaina. Kontin piti olla meillä lauantaina aamulla kymmenen ja yhdentoista välissä. Konttia ei vain kuulunutkaan. Iltapäivällä saimme viestin, että auto oli hajonnut matkalla. Paikalle oli tilattu korjaaja. Arvelimme etteivät tavarat sinä päivänä tule perille. Aikaisin sunnuntai aamuna tuli viesti, että auto on tulossa. Kuormamme saapui meille vähän ennen kymmentä. Tavarat eivät olleet kontissa vaan ne oli siirretty kuorma-autoon. Kolme miestä purki tavarat kotiimme. Kyllä niitä laatikoita riitti :) Sitten lounaan jälkeen alkoi laatikoiden purku. Keittiöön tulevat laatikot jäivät avaamatta, koska minulla ei ollut heti osoittaa paikkaa tavaroille.

 Suuresti odottamamme tavarat. Lapset kaipasivat lelujaan.

Reilu viikko on vierähtänyt tavaroiden tulosta ja eilen sain avattua viimeisen keittiölaatikon. Valitettavasti ne eivät olleet viimeiset purkamatta olevat laatikot. Kirjahylly on vielä kokoamatta, joten kirjat ovat vielä laatikoissa. Samoin suurin osa vaatteista on laatikoissa. Oi voi, mitä kaikkea sitä on tullut pakattua Suomesta mukaan :)

Pientä shoppailua jouduin harrastamaan, koska tv tarvitsi pienemmän tason. Samalla reissulla tarttui pari uutta sohvatyynyä. Verhot kaipaavat myös uudistamista, mutta se on sitten oma lukunsa.

Kotimme sisustus poikkeaa paljon intialaisista kodeista. Näin olen päätellyt, koska naapurini napsi kännykällä kuvia olohuoneestamme, kun olin hakemassa hänen lastaan yläkerrasta. Esikoiseni on saanut ystävän naapurista. Lapsilla sujui leikki mukavasti, vaikka yhteistä kieltä ei ollut. Täällä myydään hyvin erilaisia huonekaluja, enimmäkseen lastulevyhökötyksiä. Tietenkin teettämällä saa mieleisiä puisia huonekaluja. 

 Talon huonekalut saivat kyytiä, kun omamme saapuivat paikalle.

Joulun odotusta

Lapsille on joululahjat ostettu ja piilotettu :) Esikoinen on ollut hyvin huolestunut siitä löytääkö joulupukki meidät Intiasta. Ehdotin, että hän kirjoittaisi joulupukille lahjatoivomuksensa ja samalla ilmoittaisimme nykyisen osoitteemme. Näin sitten toimittiin. Hän piirsi lahjatoivoimuksensa ja minä tein saatekirjeen joulupukille. Tänään kirje aloitti matkansa Napapiirille. Esikoisella oli vain yksi lahjatoive, joka varmasti toteutuu :)

Ostosreissulta tarttui mukaan kortteja, jotka ajattelin joulukorteiksi, ja intialainen sisustuslehti. Living etc lehdessä oli artikkeli suomalaisesta designista. Sisustuslehdet ovat ihanan edullisia täällä. Pian tässä pääsee suunittelemaan omaa sisustusta, koska konttimme pitäisi saapua tällä viikolla. Ehkäpä huomenna?

Kortti sinulle?

Arkea

Ennen kuin pääsee kaupan sisälle, tulee kävellä metallipaljastimen läpi ja esitellä laukun sisältöä. Laitteen piippaamisesta ei tarvitse välittää. Laukku suljetaan tarkastuksen jälkeen nippusiteellä tai se suljetaan toisen kassiin sisään. Se mitä tarvitset ostosten aikana kannattaa tunkea omiin taskuihin, kuten nenäliinat, ostoslista ja tietenkin kännykkä. Kun olet saanut tehtyä ostokset, kassakuittiin merkitään kuinka monta kassia sinulla on tavaraa. Ennen kuin pääset ulos, sinun tulee esittää vartijalle kassakuitti, johon saat sitten leiman ja luvan poistua kaupasta. Alussa automaattisesti tungin kukkaroon kuitin, joka piti parin askeleen päästä kaivaa esiin. Nyt muistan pitää sen kädessä ulos pyrkiessä.

Rakennusteline erään kauppakeskuksen edestä. 

Esikoinen tarvitsee koulua varten mustat kengät ja valkoiset sukat. Niiden ostaminen ei ollutkaan niin helppoa, kuin ensin kuvittelin. Kävimme viidessä kenkäkaupassa. Saaliina oli pari valkoisia keinokuitusukkia, joita esikoinen ei halua ekan käyttökerran jälkeen laittaa jalkaan. Nyt on sitten mummolta pyydetty, että tuo Suomesta tullessaan puuvillaisia valkoisia sukkia :) Toivottavasti hän löytää sellaisia. Mustat kengät jäivät siksi ostamatta, koska en löytänyt nahkaisia. Metsästys jatkuu..

Katukuvaa kenkäkaupan edestä.

Perheemme yhteinen aika on lisääntynyt. Miehelläni on nyt vapaa joka toinen lauantai :) Se on loisto juttu. Loisto juttu on sekin, että meillä aloitti uusi autonkuljettaja perjantaina. Hän osaa englantia ja ajaa jotenkin fiksummin kuin edeltäjä. Kivasti täällä menee :)

Hyvää isänpäivää!

Harrastuksia

Tänään olen avannut harrastustilini :) Kävin aamupäivällä uimassa 726 metriä Golf klubilla ennen kuin hain esikoiseni koulusta. Esikoinen tosiaan aloitti koulun tiistaina. Hän on aivan innoissaan koulusta ja oppimisesta. Klubille voi mennä uimaan 500 rs. kertamaksulla. Tarkoituksenamme on hankkia vuosijäsenyys, jolloin käyttö tulee edullisemmaksi koko perheelle.

Altaan piituus 33 metriä.

Kävin samalla kertaa katsastamassa klubin kuntosalin. Se näytti oikein potentiaaliselta. Minua kiinnosti erityisesti uuden karheat juoksumatot, sillä minun uuden uutukaiset juoksukengät tarvitsevat treeniä.

Lenkille!

Valokuvauskin voisi olla yksi harrastukseni. Erityisesti tykkään makrokuvauksesta. Muutama kuva tältä päivältä.

Kuopuksen kanssa touhuilua.

Onneksi otin aamulla kuvia, koska illalla kävi niittokone.

Rouskis..

Ötököitä

Menin aamulla hakemaan pyykkinarulta uima-pukua. Säikähdin, kun valtava (noin 8-10 cm) hörhiläinen oli jäänyt nukkumaan uikkareihini. Pikaisesti kameraa hakemaan, jotta saan todistusaineistoa.

 Mikä ötökkä?

Pihalle on ilmestynyt kaksi oheista ötökkää. Kuopus yritti saada niitä kiinni. Onneksi hän ei onnistunut puuhissaan. Ilmeisesti ötökät etsivät pesäpaikkaa. Kotiapulainen ei osannut nimetä kyseistä lentäjää, mutta selitti piston olevan erittäin paha juttu.

Mikä ötökkä? Pituus noin 6 cm.

Vettä ja järkytyksiä

Järkytykseksi selvisi, että meidän uima-allas avataan vasta kesällä, maaliskuussa. Olimme siinä mielikuvassa, että se avataan nyt heti monsuunin jälkeen. Olemme hyvin pettyneitä. Toisaalta onhan maaliskuu monsuunin jälkeen. Tiedustelin läheisessä societyssa asuvalta rouvalta, onko heidän uima-allas auki. Se oli ja hän (toivotusti) kutsui meidät sinne uimaan. Iltapäivällä menimme esikoiseni kanssa sitten uimaan. Se oli oikein mukavaa. Yritämme selvittää uintimahdollisuutta läheisellä Golf klubilla. Siellä voisi lisäksi pelata sulkapalloa ja tennistä.

 

Lapsille olisi oma uima-allas (pyöreä). Odotellaan..

Meillä on oma juomavedenpuhdistamo. Vesi maistuu hyvältä ja ollaan pysytty terveinä. Ensimmäisinä viikkoina joimme pullovettä, mutta pian siirryimme omaan veteen.

Huoneen komistus, vedenpuhdistamo.

Gekko säikäytti minut pahanpäiväisesti tänään. Olin ottamassa muovipussia keittiön kaapista, kun gekko vilisti kaapin ovea pitkin. Avasin pikaisesti keittiön oven ja toivon gekon suuntaavan sinne. Kun kurkkasin ulos ovesta, apina istui varastomme katolla. Pikaisesti hätistelin sen vedellä pois. Säikähdin eläimistä niin että sain sydämen tykystä ja hiki nousi pintaan.

 Gekosta ei ole kuvaa (vielä), joten sivuan vesi aihetta :)

Goa

Keskiviikko aamulla (26.10.2011) oli herätys seiskalta ja ysin jälkeen autokuskimme Hussein lähti kuskaamaan meitä kohti Ahmedabadia. Vähän lähtö viivästyi, kun kuopus heitti kakat juuri sinä hetkenä kun oli vaipanvaihdon jälkeen hetken ilman vaippaa. Yleensä aina sattuu jokin viivästys, kun on sovittu aikataulu. Pari tuntia kesti matka Ahmedabadiin. Lentoaika vain 1 h 20 min. 

Kohti Goaa.

Hotelli Alila Diwa Goa hoiti kuljetukset hotellille. Matka kesti 20 minuuttia. Illalla hotellilla oli ilotulitus Diwalin kunniaksi. Se oli upea. Muuta pauketta ei sitten kuulunutkaan. Toista olisi ollut kotona.

Viehättäviä vesialtaita, mutta vaarallisia vilkkaalle taaperolle.

Mieheni kävi aikaisin aamulla juoksulenkillä ja sitten uimassa. Sen jälkeen minä pääsin aamu-uinnille. Altaalla oli mittaa noin 25 metriä. Aamut olivat ihanan rauhaisia altaalla, siellä ei ollut muita uimareita. Uinnin jälkeen riensimme nälkäisinä aamiaiselle. 

Uima-allas lepotuoleineen.

 Lasten allas näkyy kuvan alakulmassa.

Hotelli sijaitsee syrjäisessä, omalla rauhallisella, mutta ihastuttavalla alueella palmujen ympäröimänä. Majorda rannalle on 650 metrin matka, jonne pääsi näppärästi hotellin omalla autolla. Rannalla oli kymmenisen paria aurinkotuoleja varjoineen. Eipä sitten muuta. Parin sadan metrin päässä rannalla näkyi toisia rantatuoleja ja rantaravintola. Hotellin läheisyydessä on pari pikku ruokakioskia. Tarjonta on suppeaa. Hedelmiä saisi lähikylästä, jonne taksimatka olisi suhteellisen kallis. Me nautimme täysin olotilastamme hotellilla. Emme halunneet lähteä katselemaan temppeleitä tai muita hömpötyksiä 

Katse pohjoiseen.

 Katse etelään.

Hotellilla oli spa, jossa kävin kokeilemassa jalkahoitoa ja selkähierontaa. Molemmat hoidot olivat miellyttäviä. Hinnat olivat suht lähellä Suomen hintatasoa, varsinkin hieronta. Hierojani kävi hoidon alussa hätistelemässä työmiehet tauolle, koska he saivat aikaan liikaa meteliä ja haittasivat rentoutumistani.

Polku Spa:han.

Ruoka oli maistuvaa hotellilla. Matkalla rannalle oli pari ravintolaa. Ruokailimme pari kertaa Alexin paikassa. Lisäksi pääsimme seuraamaan läheltä intialaisia häitä, jotka järjestettiin hotellilla. Musiikkia ja kauniita vaatteita riitti.

 

 Alttarille johti kukkapolku.

Hotellin lastenkerhossa askarteltuja kukkia.

Ihana loma 

Ruoka

Kotiapulaisemme tekee minulle lounaaksi intialaista ruokaa. Ruoka on kasvispohjaista, koska en ole vielä ostanut lihaa (pakastettua). Minulla on kammo pakastelihaa kohtaan. Sähkökatkokset ovat melko yleisiä täällä, mutta tähän asti ne ovat olleet alle tunnin mittaisia. Olen saanut yhteystiedot parista kaupasta, joista saa hyvää pakastettua lihaa (mm. kanaa, lammasta, kalaa). Diwali juhlan jälkeen eräs expatti rouva on luvannut esitellä minulle luotettavan teurastajan. Sitten voin itse pakastaa tuoreen lihan. Lapset eivät syö (vielä) intialaista ruokaa. Olen kokkaillut heille mm. soijarouheesta kastiketta ja pihvejä makaronin kera. Kun käymme ravintolassa, syömme yleensä kanaa. Olen pari kertaa kokeillut kalaa, joka on ollut erittäin hyvää. Lohta se ei ainakaan ole ollut. Mutta se lounas tänään..

Pesulle ennen ruokailua.

Lounaan raaka-aineina olivat brinjal (munakoisoa?) ja  jotain pientä vihreää vihannesta. Minä ostan  vihanneket ja juurekset, joista Rena valmistaa ruoat. Kaupasta löytyy tuttuja tuotteita, kuten perunaa, sipulia, porkkanaa, kurkkua, tomaattia ja kukkakaalia. Se tuntemattomien vihannesten ja juuresten lista on kyllä pidempi. Laittelen uusista tuttavuuksista kuvia myöhemmin.

Nam. Lounas valmiina. Munakoiso oli täytetty jollain valkosipulipähkinä tahnalla ja ne vihreät jutut oli suikaloitu ja paistettu. Lisäksi oli riisiä ja leipää.

Leipä oli tehty bajari- eli hirssijauhosta ja maissijauhoista.

Illalla söimme mieheni kanssa lounaan rippeet. Huomenna suuntaamme lomalle Goalle. Miehelläni on kuuden päivän loma. Lapset odottavat kovasti, että pääsevät uimaan.

Diwali

Sen kuulee, että Diwali juhla on lähestymässä. Papattien ja ilotulitteiden pauke kasvaa ilta illalta. Naapurit ovat koristelleet talojaan ulkovaloin, kuten me Suomessa joulun aikaan. Lisäksi sisäänkäyntien luo on ilmestynyt erilaisia upeita luomuksia, jotka on tehty kukista, lehdistä ja jyvistä. Ne ovat rangoleja, jotka tuovat hyvää onnea. Perinteisesti ne ovat naisen tekemiä.

Lähde Wikipedia

Kukista tehty rangoli (kuva wikipediasta).

Diwalia (Divali, Deepavali) vietetään Intiassa kansallisena juhlapäivänä uskonnosta riippumatta. Diwalin suora käännös tarkoittaa valon tai lamppujen juhlaa, ja se symboloi hyvyyden voittoa pahuudesta. Diwalin kunniaksi sytytetään lamppuja ja järjestetään ilotulituksia. Diwalia vietetään loka-marraskuun vaihteessa (Ashwayua-kuukauden lopussa). Juhla kestää viisi päivää. Tänä vuonna Diwalia juhlitaan 26. lokakuuta.
Lähde Wikipedia

Diwalina on tapana antaa lahjoja. Työntekijöille (kotiapulainen, autokuski) annetaan Diwali bonus, joka on kuukauden palkka. Jos työsuhde on kestänyt vähemmän kuin vuoden, bonus voi olla pienempi. Pienempi rahasumma riittää vartijoille, roskakuskille ja puutarhurille, koska he saavat bonuksen useammalta lahjoittajalta. Meille ilmestyikin tänä aamuna kaksi vartijaa kyselemään Diwali bonusta :) Naapureille meillä on tarkoituksena antaa lahjaksi karkkia ja hienot 3D Diwali kortit.

Lehdessä oli artikkeli Diwalista miten se on kaupallistunut. Ennen itse tehtiin kiloittain makeisia ja keksejä, joita jaeltiin ystäville sekä naapureille. Nyt halutaan ostella upeita lahjoja, kuten elektroniikka, koruja jne. On tullut koettua ettei sunnuntaina kannata mennä kauppaan ostoksille, koska silloin siellä ovat kaikki. Täällä muuten kaupat yleisesti aukeavat klo 11, mutta ovat sitten auki vaikka klo 22 asti.

Happy Diwali!

 Meidän Diwali valot olohuoneessa. Esikoisen ottama kuva.

Apinoita

Meidän yhteisössä asuu myös apinoita. Meinasin aamulla saada apinan kakat päälleni. Olin lataamassa pyykkiä pesukoneeseen, kun huomasin yläpuolellani roikkui pitkä häntä (pesukone on ulkona katoksen alla). Se oli apinan häntä ja kaveri heitti pissat ja kakat siihen viereeni.

 Apinan kakkaa.

Apinat usein istuskelevat ulkovarastomme katolla. Hätistelen niitä pois vesipullon avulla. Tänään iltapäivällä iso apina uros esitteli komeita torahampaitaan, mutta annoin vedet niskaan. Se vetääntyi ensin pois. Vähän minua pelotti. Haluan apinoiden pysyvän poissa meidän pihalta.

Apinat oleilevat tyhjillään olevan talon pihalla.

Intiassa

Olemme asuneet Intiassa jo kuukauden. Ensimmäiset kaksi viikkoa asuimme hotellissa. Odotimme talomme remontin valmistuvan. Kävimme ahkerasti talolla katsomassa miten työt edistyvät. Tiukalla painostamisella työt vihdoin valmistuivat ja pääsimme muuttamaan.

Vastapäätä taloamme asui saksalainen perhe, jonka olimme tavanneet maaliskuussa tutustumismatkan aikana. He muuttivat takaisin Saksaan samana päivänä kun me muutimme taloomme. Ehdimme onneksi sopia, että heidän kotiapulainen aloittaa heti meillä. Rena tulikin heti aamulla auttamaan meitä siivouksessa. Talossa haisi ja tuntui pöly. Minulla vuosi nenä ja silmät. Ahkeralla siivoamisella mikrokuituliinoilla talon sisäilma rakastui.

Talo on suuri. Kolme makuuhuonetta ylhäällä, yksi alhaalla, olohuone ja keittiö. Yläkerrassa on parveke ja alhaalla kaksi terassia. Nukumme kaikki yläkerrassa yhdessä huoneessa. Tavaroiden tultua lapset siirtyvät omaan huoneeseen. Näin on ainakin suunniteltu. Ensimmäisenä iltana talolla olin jättänyt vessaan valon, jonka seurauksena mm. lavuaari oli täynnä pikku kärpäsiä. Eli yöksi ei jätetä ötökkä houkutinta päälle. Meillä on kiva pieni piha, jossa lasten on turvallista leikkiä.

Talon julkisivu kadulta päin. Rauhallinen katu

 

 Takapiha, olohuoneen terassi.

Takapiha, olohuoneen ja keittiön terassi.

Miehellä 6 päiväinen työviikko, joka on tosi kurja juttu. Meillä on vain yksi yhteinen vapaapäivä. Lisäksi hänen työpäivänsä ovat pitkiä. Onneksi kotiapulaisesta on ollut apua lastenhoidossa. Olen päässyt hoitamaan rauhassa ruokaostokset. Aikaa on mennyt ihmetellessä mistä saa mitäkin. Täällä on muutama hyvä iso marketti, joista saa lähes kaikkea. Muutamia asioita tarvinnee hankkia Suomesta: kuivahiiva. pikkuhoususuojia, hajusteetonta pyykinpesuainetta, pesuainetta tummille vaatteille, vanilliinisokeria, laktoositonta maitoa. Nämä tuli nyt heti mieleen. Lista varmaankin kasvaa. Mummo on tulossa käymään jouluna, joten hänelle vain listaa keräämään :)

Lapset ovat hienosti asettuneet uuteen kotiimme. Tilaa on juoksennella ympäriinsä. Konttimme saapuu Mumbaihin ensi viikolla, joten enää pari viikkoa ja saamme tavaramme.