Näkemiin

Kotona ollaan.

Intia-aikamme kului nopeasti. Olemme saaneet rikastuttaa elämäämme Intian mausteilla ja väreillä :) Nyt nautimme suuresti Suomen keväästä ja liikkumisen vapaudesta sekä puhtaasta ilmasta. 

Tässä sinulle maistiaisia Intiasta. Voi hyvin!

 

 Pink City Jaipurissa

 

Jaipurin käärmeenlumoajat.

 Komea menopeli

 Meidän ihana ja luotettava kotiapulaisemme Rena. Hänen ansiostaan arkemme sujui mukavasti.

 Kiertävä vihannesmyyjä.

Ajwa tekojärvi. Upean puiston ääressä. Vain 1,5 h ajomatkan päässä.

 Lamppukauppa

Gluteeniittomia löytöjä kaupasta.

Ruoan kanssa piti olla tarkkana, koska ruoanvalmistuksessa käytetään monesti hingiä (asafoetida-mauste), joka sisältää vehnäjauhoa.

Aina vehreä ja kukkiva puutarha.

Häät

 

 Kutsukortti

Intiassa häät ovat täynnä kimallusta, väriä, ihmisiä, ruokaa, musiikkia ja pauketta. Häihin on kutsuttu perhe, suku ja puoli valtakuntaa. Vieraita voi hyvin olla 800-1000 henkeä. Häätilaisuus on elävä, ihmiset tulevat ja menevät. Vähän syödään, seurataan vihkitoimitusta, seurustellaan muiden vieraiden kanssa ja lähdetään. Häät tavallisesti kestävät kolme päivää. Häät eivät pelkästään ole itse vihkitilaisuus vaan siihen kuuluvat myös siunaus- ja onnittelutilaisuudet, mitkä ovat omina päivinä.

 Morsiamen hääpuvulla painoa 12 kg!

Olemme saaneet parikymmentä hääkutsuja. Olemme osallistuneet kolmiin häihin. Yhdet häät olivat naapurimme tyttären, joita juhlittiin läheisellä juhlapaikalla. Se oli siunaustilaisuus. Hääpari istui lavalla keskellä juhlakenttää. Lavan ympärillä oli tuoleja, joissa sai istua ja nauttia tapahtumasta. Kävimme myös mieheni kanssa onnittelemassa nuortaparia. Ennen lavallemenoa piti riisua kengät, joten nyt ymmärrän miksi intialaisilla naisilla juhlakengät ovat sellaista helposti riisuttavaa varvastossumallia. Minulla tietenkin oli jalassa nyörikengät. 
 

Sulhanen saapuu juhlatilaisuuteen hevosvaunuilla tai hevosella ratsastaen. Hänen edellään kulkee bändi (torvisoittokunta) tai dj musiikkilaitteineen. Musiikki pauhaa hervottoman kokoisista kaiuttimista. Intialaisilla on ilmeisesti syntyessään vahvat tärykalvot. Sulhasta saattava väki tanssii musiikin mukana. Aivan kulkueen edessä ovat papaatteja paukutteleva nuoriso. Hääkulkue valtaa koko kadun, mihin suhtaudutaan melko maltillisesti. 

Juhlapaikan korsitelu käynnissä. 

Hääparille on katsottu (tähdistä) suotuisa päivä ja kellonaika mennä naimisiin. Onneksi päivät useinmiten sattuvat talvikaudelle, marraskuun lopusta maaliskuun alkuun. Tuolloin ilma on sopivan viileää. Jostain syystä tänä talvena illat ja aamuyöt ovat olleet rauhallisia verrattuna viime vuoteen. Viime hääsesonkina musiikki ja raketit melusivat yötä myöten.

Yllättävä valinta.

Kuulumisia

Tässä tiivistelmä viimeaikaisista tapahtumistamme.

 

Kurumba, Malediivit.

Tammikuussa Kite-festivaalin aikaan suuntasimme Malediiveille. Lentomatkat olivat raskaat, mutta kyllä vaiva kannatti. Paratiisisaaremme sijaitsi vain 10 minuutin venematkan päässä Malediivien lentokenttäsaarelta. Bungalovimme oli rannan tuntumassa. Aaltoihin oli matkaa alle 10 metriä. 

Näkymä terassilta.

Lapset nauttivat suuresti rantaleikeistä. Mieheni kanssa kävimme vuorotellen ihmettelemässä merenalaista elämää snorklaamalla. Näimme vähän isompaa ja pienempää haita, vuokkokaloja sekä muita värikkäitä uimareita. Pieni nuha ei haitannut lomariemua. Ehtiihän sitä sitten kotona sairastella. 

Rantaleikkejä.

 Tirkistelijä :)

Tänä vuonna emme pääse nauttimaan yhteisömme uima-altaasta. Alueen rakennuttaja oli aikoinaan napsaissut palan naapurin tontista viihtyisää allasaluettamme varten. Juuri tänä vuonna alueen oikea omistaja päätti aloittaa omat rakennusprojektinsa ja tarkasti rajansa. Sitten vain työkoneet asialle ja väärään kohtaan rakennetut muurit kaadettiin nurin. Muurien murtumisen mukana meni uima-altaan vedenpuhdistusjärjestelmä ja mahdollisuus päästä uimaan. Olemme hyvin, hyvin pettyneitä.

 Surkea näkymä :( 

 

 Lasten leikkipaikka = jätteiden keruupaikka.

 Turvallisuus?!

Mutta kyllä meillä joka päivä löytyy iloa arjesta. Viikon kohokohta on sunnuntai-illan letut. Olemme nyt usein päässet kruunaamaan lettumme Arlan kermavaahdolla. Lisäkkeenä on joko Nutellaa tai mansikkahilloa.

 Nam!

Esikoinen pääsee nauttimaan nyt pitkästä lomasta. Hän jatkaa elokuussa koulunkäyntiä Suomessa.

Innolla odotettu lehti, joka tulee vähän miten sattuu. Välillä ihan ryppäinä.

 Esikoisen koulun perinteinen päätöskonsertti. Hänellä oli kaksi roolia: Tähkäpää ja enkeli.

Esikoisen loman alettua suuntasimme jo kolmannen kerran Etelä-Goalle. Hotelliksi valikoitui nyt Taj Exotica Benaulim rannalla. Hotelli on isolla 20 hehtaarin puutarhamaisella tontilla. Meille oli varattuna perushuone puutarhanäkymällä. Toisena päivänä jouduimme kuitenkin vesiongelmien takia vaihtamaan huonetta. Saimme tasokkaamman huoneen merinäköalalla. Jopa kylpytakit olivat pehmeämmät :) Muutos sopi meille mainiosti, koska siten rannalle ja uima-altaalle oli lyhyempi matka. 

Meidän päivitetty kämppä toinen vasemmalta terassilla.

 Kiva allas pulikointiin. Lapsille oli oma allas vesiliukumäellä.

 Rauhallinen ilta.

Arabianmeren kuohuja.

Tämmöistä kuuluu meidän perheelle. Aurinkoista kevättä Sinulle!

Ääniä yössä

Niin ne vuodet vain vierivät. Uusi vuosi vaihtui rauhallisen arkisesti kotona. Laitoimme lapset ajoissa nukkumaan ja sitten nautimme elokuvasta kuohuviinin kera. Ilotulitukset alkoivat tarkalleen vuoden vaihtuessa. Pauketta riitti noin 7 minuutin ajan. Sitten alkoi hiljaisuus.. tai ei nyt ihan.

Portti asuinalueellemme.

Välillä ei tule illalla heti uni silmiin ja sitä ehtii kuunnella yön ääniä. Ääniä yössä riittää, joskus vähän liikaakin. Suurimman melusaasteen aiheuttaa juhlapaikkojen musiikki sekä ilotulitteet. Juhlia riittää, koska talvi on hääsesongin kulta-aikaa.

Normaalisti illalla ennen puoltayötä kulkukoirat ulvovat ja räksyttävät. Ilmeisesti ne kerääntyvät laumoihin pimeän tultua ja aloittavat juhlinnan. Onneksi hurtat riehuavat porttien ulkopuolella. Asuinalueellamme asustaa vain yksi koira, Sasha, joka on sellainen kiltti ja hiljainen makkarapötkylä.

Ystävykset.

Joku vartijoista kopsuttelee keppiä yöllisellä kierroksella. Onneksi ei sentään huutele, että kello on 1 ja kaikki on hyvin. Tosin joskus olen meinannut mennä kiskaisemaan kepin pois vartijalta, kun se häiritsee yöllistä rauhaani :) Ajan kulkua voi kuunnella lähellä sijaitsevasta kellotornista.

Pim, pom..

Aamulla herätyksen hoitavat linnut räksätyksellä, naapurien autot peruutuspiippauksilla ja tööttäyksillä sekä roskienkerääjä kolistelulla. Roskienkerääjällä on iänikuisen vanhat kärryt umpirautapyörineen, jotka kirskuvat, narskuvat ja kolisevat.

Turvallista tunnelmaa Intian yöhön tuo lasten tuhina.

Valoa ja menestystä vuodelle 2013!