Joulu

Olemme päässeet virittäytymään Joulun tunnelmaan, vaikka ulkona paistaa aurinko ja lämpöä riittää 28 astetta. Joululaulut raikavat, kuusi on koristeltu ja Joulupukki kävi aamupäivällä tuomassa lahjat. Masu täytetty riisipuurolla ja taatelikakulla. Illalla olisi tarkoitus nauttia vuohen paistia ja glögiä.

Rauhallista Joulua!

Jotain touhua

Olen aloittanut esikoiseni kanssa taidekurssin. Käymme tietenkin eri kurssia, mutta yritys, Hobby Center, on sama. Olin tänään ensimmäistä kertaa tunnilla. Siellä piirrettiin astia-asetelmaa. Aloittelijana sain piirtää vain astiat välittämättä sijainnista, kunhan mittasuhteet olivat oikein. Se oli niin vaikeaa. En saanut muotoja hallintaani. Opettaja sai muutamalla vedolla korjattua piirustukseni oikean näköiseksi. Miten hankalaa on saada käsi tekemään sitä mitä silmä näkee. Kurssi kestää maaliskuun lopulle, joten minulla on aikaa harjoitella :)

Kukkia on kiva kuvata ja piirtää.

Olen käynyt pari kertaa hölkkäämäässä lyhyen lenkin asuinalueellamme. Se oli yhtä puuskuttamista. Eiköhän kunto siitä kohoa, kun vain jaksan harjoitella. Harjoitus tekee mestarin. Vai miten se viisaus meni.

Yhdessä jutussa olen harjaantunut. Leipomani juustokakakut ovat älyttömän hyviä. Kokeilemalla olen löytänyt sopivan suhteen täytteessä jogurtin ja juuston välillä. Harmikseni en ole saanut kaupasta käyttämääni juustoa. Täällä, jos löytää jotain mistä pitää, kannattaa ostaa sitä kotiin kunnon varasto.

Kuvassa kokeiluversio juustokakusta, mutta kyllä sekin hävisi nopeasti masuihimme.

Lihaa

Vähän kaipasimme vaihtelua kasvisruokaan, joten lihaa piti saada. Kuskimme tiesi mistä sitä saa.

Lihamestari esitteli valikoimansa. Mitäs sitä sitten ostaisin. Vuohta, kanaa..

Pienen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan kanaa.

Tilaukseni oli 6 kpl fileitä, kiitos. Ei luita, ei siipiä, ei nahkaa.. vain filettä.

Lihamestari kävi lyhyen keskustelun kuskini (toimi tulkkina) kanssa ennen kuin kävi paloittelemaan kanoja. Hän tarkisti pari kertaa millaisena nyt halusinkaan kanani. Sain fileeni, mutta ne eivät näyttäneet samanlaisilta kuin Suomessa Prismasta ostamani. Vähän verta, kalvoja ja muuta epämääräistä osaa. Palat vaativat lisäkäsittelyä kotona, mutta hyvää liharuokaa niistä sai. Lapset olivat erittäin tyytyväisiä.

Kanaa syömme silloin tällöin ja kuskimme hoitaa kanafileet pöytään :)

Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää. Esikoisella oli sattumoisin tänään vapaapäivä koulusta. Oli ihanaa saada nukkua melkein tunti pidempään ja viettää kiireetön aamu lasten kanssa. Kuopuksen nukkuessa päiväunia, leivoimme pipareita. Taikinan olin tehnyt edellisenä iltana. Olin pakannut konttiin joulua ajatellen siirappia, piparkakkumaustetta, piparimuotit ja gluteenitonta jauhoa. Kaksi perheenjäsentämme noudattaa gluteeniton ruokavaliota, joka on tuonut omat haasteensa Intiassa. Se on taasen oma tarina.

Illalla Maamme laulun soidessa You tubesta, Suomen lippu pöydällä sekä kynttilä ikkunalla, nautimme Fazerin suklaata ja pipareita. Se oli hyvin juhlallista :)

Eilen laiton matkaan pari kirjettä Suomea kohti. Postitoimisto on tavallisen näköinen rakennus sivukadulla keskustassa. Postimerkkejä myydään omalta luukulta. Jos luukulla on jonoa, pitää tiukasti seisoa muiden jonottajien vieressä, muuten sinut kiilataan. Minut kiilataan joka tapauksessa :) Koska en osaa paikallista kieltä, muut postimerkin ostajat huikkaavat selkäni takaa mitä tarvitsevat. Minun tarvii vain reippaasti iskeä kirjeeni tiskiin ja pyytää merkkejä. Niin ja hymy kaupan päälle ja joskus kyynärpäätä vieressä olevalle kiilaajalle. Olen saanut ostettua merkkini.

Tämä kalenteri tuli kontin mukana. Esikoinen avasi ekana päivänä kaikki luukut :) Onneksi oli toinen kalenteri odottamassa. 

Merkkien kanssa siirryn viereiselle pöydälle kiinnittämään ne kirjekuoriin. Tavalliseen korttiin menee kaksi merkkiä, mutta vähänkin painavampaan lähetykseen sitten rutkasti enemmän. Ensimmäisen kerran jälkeen opin, että kannattaa olla liimapuikko mukana. Postimerkit ovat sellaisia liimapintaisia ja pöydällä on tarjolla onneton liimakippo. En halua liimaisia sormia, joten liimapuikko kehiin. Ikävöin tarrapostimerkkejä. Ne ovat kyllä niin käteviä. Intiassa ei kannata käydä nuoleskelemaan postimerkkejä, koska se on hyvä keino saada vatsapöpö. Pienen liimailu session jälkeen totesin, että taidamme lähettää tänä vuonna minimi määrän joulukortteja. Sorry.

Esikoiseni teki minulle joulukalenterin. Se on ihana. Siinä on luukut päiville 1-10 ja 24.

Me emme olekkaan paikkakunnan ainoat suomalaiset. Viikko sitten meille selvisi, että täällä on suomalainen vaihto-oppilas. Hän on täällä yhteensä 10 kuukautta, josta on jäljellä puolet. Aika jänskä juttu.

Katunäkymää.

Alkoholia

Mieheni kirjoitus:

Kävin prohibition, elikkä kieltolaki toimistossa hakemassa alkoholin juontilupaa. Virastokäynti oli kyllä jälleen vaivansa arvoinen kokemus. Ne kaikki paperiniput, täydet käytävät, auloissa lattialla olevat ihmiset kirjoituskoneineen jotka tarjoavat lomakkeiden täyttöpalvelua ... Tuikeilmeisen pääviskaalin papereita ja sitten minua tarkasteleva ilme ... Kaikki ne leimat, liitteet, allekirjoitukset jotka tarvitaan että saan itselleni allekirjoittavaksi kymmensivuisen luvan jossa lupaan paljon ... kuten jättää eläimet rauhaan mahdollisen humalakäyttäytymiseni ongelmilta. Onneksi töistä löytyy sinnikäs paperinvääntäjä hoitamaan homman käytännön puolen, itseltä olisi voinut jäädä hakematta yhdestä paikasta 50 rubian hakemuspaperi, vieä se toiseen paikkaan ja maksaa 1000 rupiaa, sitten mennä kolmanteen paikkaan jättämään hakemus ...

 Sitä taikajuomaa..

Gujarat on "kuiva" maakunta, elikkä alkomahoolia saa pitää hallussa ja ostaa vain luvan kanssa. Itse ainetta saa täältä sitten luvalla ostettua 3 - 4 paikasta. Luvan saa hakuprosessin kautta jos on ulkomaalainen, armeijan eläkeläinen tai jotenkin muuten kuuluu johonkin erityisryhmään jolle säännöllinen alkoholin käyttö on hengittämistä vastaava tarve. Näistä parista viinakaupasta turisti saa myös passilla pikaluvan ja pikahelpoituksen, mutta näin kun täällä asuu niin ehdoton suositus on hommata ihan kunnon lupa. Kuten kaikilla tuntemillani expateilla on. Ettei käy katalasti tupa- ja kaappitarkastuksessa. 

 Yksi viinipullo maksaa noin 1000 rupiaa (15eur).