Ruokakaupassa

Alussa tuntui ällöltä poimia vihanneksia ja hedelmiä ostoskassiin, sillä joukossa vilisteli torakoita ja muitä ötököitä. Joskus on jalkojen juuressa vilahtanut suurempaakin menijää. Mutta näihin juttuihin on jo tottunut.

Yrttejä.

Edelleen rassaa se, että ostokset eivät onnistu yhdestä kaupasta. Kauppojen valikoimat ovat suppeat ja vaihtelevat. Nyt ollaan ilman lehmänmaitoa. Tykkään käyttää kahvissani rasvallista lehmänmaitoa, kuten Suomessa. Lapset myös pitävät kyseisen maidon mausta. Lehmänmaitoa saa lähes aina luottokaupastani, mutta ei tällä kertaa. Maitohylly ammotti kaupassa tyhjyyttä kuten kotona. Ei auttanut muu kuin ostaa korvaavaa tuotetta, puhvelinmaitoa.  

Maitoa on tarjolla tuorepakattuna muovipussissa tai uht maitona pahvipakkauksessa. Lisäksi 'maitokaupasta' voi ostaa tuoretta puhvelinmaitoa, joka kauhotaan isosta kanisterista muovipussiin. Tästä maidosta teen kotijuustoa (paneer), josta Rena valmistaa herkullisia ruokia.

Maitoa.

Maidonhinta on suunilleen sama kuin Suomessa. Maidon puhtaus on ongelma Intiassa. Tutkimusten mukaan jopa 90% näytteistä oli epäpuhtaita. Maidoista on jopa löytynyt terveydelle vaarallisia aineita. Tuoremaito on hyvä keittää ennen käyttöä. Uht maidot ovat onneksi suhteellisen turvallisia käyttää.

Vaihtorahaa. Pienistä kolikoista on pulaa.