Hyvää itsenäisyyspäivää. Esikoisella oli sattumoisin tänään vapaapäivä koulusta. Oli ihanaa saada nukkua melkein tunti pidempään ja viettää kiireetön aamu lasten kanssa. Kuopuksen nukkuessa päiväunia, leivoimme pipareita. Taikinan olin tehnyt edellisenä iltana. Olin pakannut konttiin joulua ajatellen siirappia, piparkakkumaustetta, piparimuotit ja gluteenitonta jauhoa. Kaksi perheenjäsentämme noudattaa gluteeniton ruokavaliota, joka on tuonut omat haasteensa Intiassa. Se on taasen oma tarina.
Illalla Maamme laulun soidessa You tubesta, Suomen lippu pöydällä sekä kynttilä ikkunalla, nautimme Fazerin suklaata ja pipareita. Se oli hyvin juhlallista :)
Illalla Maamme laulun soidessa You tubesta, Suomen lippu pöydällä sekä kynttilä ikkunalla, nautimme Fazerin suklaata ja pipareita. Se oli hyvin juhlallista :)
Eilen laiton matkaan pari kirjettä Suomea kohti. Postitoimisto on tavallisen näköinen rakennus sivukadulla keskustassa. Postimerkkejä myydään omalta luukulta. Jos luukulla on jonoa, pitää tiukasti seisoa muiden jonottajien vieressä, muuten sinut kiilataan. Minut kiilataan joka tapauksessa :) Koska en osaa paikallista kieltä, muut postimerkin ostajat huikkaavat selkäni takaa mitä tarvitsevat. Minun tarvii vain reippaasti iskeä kirjeeni tiskiin ja pyytää merkkejä. Niin ja hymy kaupan päälle ja joskus kyynärpäätä vieressä olevalle kiilaajalle. Olen saanut ostettua merkkini.
Tämä kalenteri tuli kontin mukana. Esikoinen avasi ekana päivänä kaikki luukut :) Onneksi oli toinen kalenteri odottamassa.
Merkkien kanssa siirryn viereiselle pöydälle kiinnittämään ne kirjekuoriin. Tavalliseen korttiin menee kaksi merkkiä, mutta vähänkin painavampaan lähetykseen sitten rutkasti enemmän. Ensimmäisen kerran jälkeen opin, että kannattaa olla liimapuikko mukana. Postimerkit ovat sellaisia liimapintaisia ja pöydällä on tarjolla onneton liimakippo. En halua liimaisia sormia, joten liimapuikko kehiin. Ikävöin tarrapostimerkkejä. Ne ovat kyllä niin käteviä. Intiassa ei kannata käydä nuoleskelemaan postimerkkejä, koska se on hyvä keino saada vatsapöpö. Pienen liimailu session jälkeen totesin, että taidamme lähettää tänä vuonna minimi määrän joulukortteja. Sorry.
Me emme olekkaan paikkakunnan ainoat suomalaiset. Viikko sitten meille selvisi, että täällä on suomalainen vaihto-oppilas. Hän on täällä yhteensä 10 kuukautta, josta on jäljellä puolet. Aika jänskä juttu.
Esikoiseni teki minulle joulukalenterin. Se on ihana. Siinä on luukut päiville 1-10 ja 24.
Me emme olekkaan paikkakunnan ainoat suomalaiset. Viikko sitten meille selvisi, että täällä on suomalainen vaihto-oppilas. Hän on täällä yhteensä 10 kuukautta, josta on jäljellä puolet. Aika jänskä juttu.
Katunäkymää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti