Mieheni kirjoitus:
Kävin prohibition, elikkä kieltolaki toimistossa hakemassa alkoholin juontilupaa. Virastokäynti oli kyllä jälleen vaivansa arvoinen kokemus. Ne kaikki paperiniput, täydet käytävät, auloissa lattialla olevat ihmiset kirjoituskoneineen jotka tarjoavat lomakkeiden täyttöpalvelua ... Tuikeilmeisen pääviskaalin papereita ja sitten minua tarkasteleva ilme ... Kaikki ne leimat, liitteet, allekirjoitukset jotka tarvitaan että saan itselleni allekirjoittavaksi kymmensivuisen luvan jossa lupaan paljon ... kuten jättää eläimet rauhaan mahdollisen humalakäyttäytymiseni ongelmilta. Onneksi töistä löytyy sinnikäs paperinvääntäjä hoitamaan homman käytännön puolen, itseltä olisi voinut jäädä hakematta yhdestä paikasta 50 rubian hakemuspaperi, vieä se toiseen paikkaan ja maksaa 1000 rupiaa, sitten mennä kolmanteen paikkaan jättämään hakemus ...
Sitä taikajuomaa..
Gujarat on "kuiva" maakunta, elikkä alkomahoolia saa pitää hallussa ja ostaa vain luvan kanssa. Itse ainetta saa täältä sitten luvalla ostettua 3 - 4 paikasta. Luvan saa hakuprosessin kautta jos on ulkomaalainen, armeijan eläkeläinen tai jotenkin muuten kuuluu johonkin erityisryhmään jolle säännöllinen alkoholin käyttö on hengittämistä vastaava tarve. Näistä parista viinakaupasta turisti saa myös passilla pikaluvan ja pikahelpoituksen, mutta näin kun täällä asuu niin ehdoton suositus on hommata ihan kunnon lupa. Kuten kaikilla tuntemillani expateilla on. Ettei käy katalasti tupa- ja kaappitarkastuksessa.
Yksi viinipullo maksaa noin 1000 rupiaa (15eur).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti